Joensuun keikkareissulta on palattu (kello viisi aamuyöllä) ja univelat poisnukuttu.
Viisutulokset kiitivät puhelimeeni tekstiviestin nopeudella, ja kiitän hyvin lämpimästi kaikkia viisukannustajia ja äänestäjiä. Tukenne ja mielipiteenne olivat arvokkaita. Äänensä taisivat saada kuuluviin pienen entusiastiryhmän lisäksi ne, jotka moisesta puuhasta ylipäänsä tiesivät. Self-promoting osuus näistä kekkereistä oli se rasittavin puoli. Toivottavasti toiminta muuttuu joku vuosi sellaiseksi, ettei pitkää historiaa kantava kilpailu ajaudu tyystin pikku-harrasteluksi.
Näin ollen tavallaan helpottavaakin jatkaa tätä normiarjen tramppausta musiikin tutkimattomilla teillä. Hauska oli kokemus keskellä hektistä syksyä. Ensi torstaina jatkuu Libertéssä sarja konsertteja, joissa soitamme eri lauluntekijöiden kanssa ikään kuin paneelityyliin. Kannattaa tulla seuraamaan, äityykö tapaus silkaksi väittelyksi. Mukana ovat suuresti ihailemani Sami Kukka sekä hollantilainen Ciska Ruitenberg. Näitä konsertteja tullaan kuulemaan myös Hämeenlinnssa Suisto-klubilla. Siispä kohti uusia seikkailuja, ja eritoten uutta levyä kohti. Hiiohoi.
Illalla soitamme keikan Alakerrassa. Esittelyssä on uusia biisejä. Sen jälkeen pidämme keikkataukoa ja keskitymme seuraavan levyn tekemiseen. Kannattaa siis tulla kuuntelemaan.
Viikonloppuna suuntaan Maritta Kuulan matkassa Pohjois-Karjalaan keikkailemaan. Toivottavasti kelit ovat suotuisat. (MYÖH. LISÄTTY KEIKKA-ARVIO.)
_
Nimimerkki "Pettynyt" kommentoi kärkkäästi vieraskirjassa mielipahaansa siitä, kuinka kappaleeni oli poistettu YouTubesta. Jos Pettynyt pitää kappaleesta niin paljon, miksei hän osta sitä iTunesista 0,99 euron hintaan?
Pettyneelle tiedoksi, että kappaleen oli YouTubeen ladannut minulle tuntematon taho, joka taatusti ei ollut oikeudenomistaja. Tekijönoikeudelliset pelisäännöt tulevat tietoisuuteen viimeistään rastittassa ruutuun, omistaako lataaja sisällölliset oikeudet. Ilmeisesti tässä kohdassa lataaja oli ymmärtänyt viimein itse poistaa kapppaleen, ennen kuin mihinkään toimenpiteisiin oli ryhdytty.
Musiikkiteollisuuden tila tuntuu kulkevan rinta rinnan henkisen arvotärkeyden kanssa. Liekö kulttuurimme nykyluonne saanut kolauksen teknologiabuumin myötäraapaisuna, kun hyvinvoinnin mitaksi syntyi kvartaalin tulos, tuotannollinen tehokkuus ja raha. Henkinen apatia näkyy ja tuntuu kaikissa musiikkia tavalla tai toisella työkseen tekevissä. Yleinen anemia koko Suomen kansassa sitten pienellä viiveellä. Ketä motivoi jatkamaan, kun tämän vuoden online-tilitys toi tilille 30,88 euroa, miinus verot tietenkin. Loppusumma kahdelletoista kuukaudelle jaettuna voisi antaa kulttuuria ammentavalle vihjeen, että sillä tuskin maksetaan studiovuokria, instrumenttilainoja ja äänityskustannuksia, elinkustannuksista puhumattakaan.
Muusikko Tommi Lindellin sanoin: "Mut hei, netti ja online-kauppa on kuitenkin täynnä mahdollisuuksia. Sitäpaitsi kulttuurilla ei ole hintaa. Kaikki mukaan jakamaan kulttuuria!".
Ehkä viihdyin Pariisissa niin hyvin, koska siellä kulttuuria pidettiin merkittävänä arvona. Perheet lähtivät sunnuntaina taidenäyttelyyn, ja konserteissa käynti oli työssäkäyvien jaksamiselle tärkeä edellytys.
Suomessakin jokainen, joka järjestää vaikkapa häät, pitää tärkeänä, että juhlissa soi elävä musiikki. Hän maksaa pitopalvelun ja tilavuokran. Mutta on sitä mieltä, että bändin tulisi soittaa ilta korvauksella, joka kattaa hätinä matkakulut, vaikka he laittavat juhlaan kokonaisen työpäivän.
Työssäkäyvät ihmiset keksivät yhä reikäisempiä selityksiä sille, miksi heidän mielestään olisi oikeutettua ladata ilmaiseksi levyjä ja kokonaisia leffoja. Pidetään tärkeänä, että iPodiin mahtuu 50'000 biisiä. Ja että kulttuuria on aina tarjolla. Mutta toisin kuin heidän omasta työstään, ei taiteesta tulisi maksaa mitään. Tiedoksi: lataaminen on laitonta.
Virgin meni konkurssiin. Levy-yhtiöt lopettavat toimintansa. Artisteilta katoavat työskentelymahdollisuudet. Kuka tosissaan väittää, että sisältöä tulee, jos siitä ei makseta? Tilanne on sellainen, että pianpa maamme ainoaa kulttuuria ovat peliluolat, joissa soivat harrastajien näyttöpäätteillä ruuvailemat demot.
Panoksensa kappaleeseen ovat laulunkirjoittaja Laura Sippolan lisäksi antaneet Peter Engberg kitaroissa, Tuure Koski bassossa sekä Kepa Kettunen rummuissa. Lisäksi Suomen kansallissoitinta, kanteletta, soittaa Senni Eskelinen. ♫ Äänityksestä ja miksaamisesta vastaa Janne Oinas. Kappaleen masteroi Pauli Saastamoinen.
Kuten arvata saattaa, ei Morse for Nature noudata totuttua Suomen viisuedustuksen kaanonia. Se vihjailee blues-tonaliteetillaan ja häivähdyksellä kolmimuunteista rytmiikkaa Amerikkojen suuntaan. Lyriikka morsettaa parisuhdeongelmien sijaan hätään luonnon tilasta. Koska Suomen voittokulku kisoissa ei ole mainittava, voisi uudenlaiseen kaavaan luottaminen olla enemmän kuin hedelmällistä.
Mikäli haluat kappaleelle menestystä, toivottavasti äänestät tekstiviestein sen jatkoon.
KIRJOITA viisu 24 JA LÄHETÄ VIESTI NUMEROON 17176.
Äänestysaikaa on vain 15.10. klo 12 asti. (0.65€/sms. Äänestää voi niin monella viestillä kuin haluat.)
Suuri kiitos äänistäsi!
Myöhemmin 15.10. iltana Laura Sippola &Tuki soittaa keikan Alakerrassa (Telakkakatu 8, Hki). Konsertti alkaa klo 21. Tervetuloa viettämään iltaa ja jännittämään, kuinka bändiltä käy livesoitto kaiken studiomorsetuksen jälkeen.
Eilen jatkotutkinto-seminaarin tauolla vilkaisin itseäni peilistä. Takaisin katsoivat kaksi verestävää silmää vitivalkoisen naaman keskellä. Ylähuulen yläpuolelta koristi vaaleanpunainen rinkula. Muistan jo elokuun lopulla tunteneeni oloni uupuneeksi, eikä hengähdystaukoa ole ilmestynyt kalenteriin ainakaan vielä tähän päivään mennessä. Sen sijaan ilmestynyt on oven pieliin ja sohvalle kertyneitä vaateröykkiöitä, kylppärin lattiakaakeleihin likaa ja tiskipöydän yläpuolelle satapäinen banaanikärpäskatras. Nukkuminen on onnistunut aina silloin, kun on unohtanut, mitä kaikkea voisi mahdollisesti enää unohtaa. Kävin eilen lääkärissäkin ja sain vaaleanpunaisia tabletteja. Niillä kuulemma pitäisi jaksaa.
Hymyssä suin muistelen viime perjantaita, kun pitkän ja monivaiheisen Spelit-festivaalipalaveeraamisen löysin itseni ghanalaisen professorin delegaatiosta kulkemassa ympäri Lapuaa perehtyen kaupungin kouluihin, kulttuurikeskukseen ja sähkötaloon, päätyen idylliseen kahvihetkeen valokuvaaja Benjam Pöntisen ihastuttavassa Willa Ukuli galleriassa Lapuan Ala-Hellassa. Professori oli paikan päällä Kofi Annanin edustajana, joka taas toimi Lapuan Urkufestivaalien suojelijana. Samalla viikolla oli Lapuan Sanomissa sitaatti, joka julisti kaupungin olevan nykyään “yksi maailman metropoleista”. Jotakin perin ihastuttavaa tässä suuruudenhullussa eteläpohjalaisuudessa on. Kenties juuri se on omankin yritteliäisyyteni yllytyshullu siemen.
Ensi kesän Speleistä tulee valtavan hienot. Niissä tunnelmissa kului viikonloppu, jonka päätteeksi sunnuntai-iltana juhlittiin Riku Keskisen levyn julkaisua.
Uusia biisejä päästiin testaamaan Malmitalon keikalla viime keskiviikkona. Sadat ja tuhannet kiitokset aplodeista ja palautteista. Keikkakalenteri täyttyy koko ajan, pysykää ajan tasalla tulevista sessioista. Lauantaina matkaan Jyväskylään Viisuvarikolle, sunnuntaina soi lastenmusiikki Tavastialla. Maanantaina matkustan Lapualle Spelien lehdistötilaisuuteen ja tiistaina soitammekin Kanneltalossa.
Ei aika pääse käymään pitkäksi.
Viime maanantaina oli tulevan tohtorintutkintokonsertin esitarkastus. Tilaisuus oli kannustava ja laittoi odottamaan malttamattomana tulevaa keskiviikkoa. Konserttihan soi valokuvastudio Livegraphyssa, joka on tunnelmallinen ja kaunis paikka Helsingin Hietalahdessa. Konserttiin ilmoittaudutaan etukäteen, kannattaa varmistaa paikkansa ajoissa. Tänään treenasimme biisejä. Tuntuu, että tulossa on hyvä konsertti. Olo on levollinen ja keskittynyt.
Keskittynyt siitä huolimatta, että koko viikko on ollut jälleen yhtä hulinaa. Paljon on töitä, ja pää täynnä muistettavaa. Joka ilta olin jossain konsertissa, väliin kahdessakin. Osassa itse soittamassa, tai sitten kuuntelemassa. Hienoja iltoja ja inspiroivia hetkiä. Olin myös Alakerran avajaisissa. Kyseessä on uusi soittopaikka Nosturin alakerrassa, jossa tullaan kuulemaan myös meitä, ehkä vielä tämän vuoden puolella.
Töitä on, tosiaankin, neljän ihmisen edestä. Kuljetan mukanani biisivihkoa ja yritän aina välissä syventyä tulevan levyn sävellystyöhön. Maanantaina sain puhelun, jossa minua pyydettiin Spelit 2010 -festivaalin taiteelliseksi johtajaksi. En epäröinyt myönteistä vastausta hetkeäkään! Luvassa on jo parin viikon päästä ensimmäinen palaveri ja linjanvetoja tulevan elokuun suhteen.
Ties monettako kertaa laitan ruoan liedelle ja unohdun soittamaan pianoa. Ostin munakellonkin, mutta vielä pitäisi muistaa käyttää sitä.
Sain Peteriltä lainaan akustisen kitaran, ja olen opetellut sen soittamista. Homma on hirvittävän turhauttavaa. Kädet vääntyilevät kummallisiin kouristeleviin asentoihin ja etusormi on barresta riekaleina. Motivoituminen on vaikeaa, kun tiedän että voisin tehdä samat jutut pianolla sata kertaa paremmin. Yritän vielä.
Tänään on vapaapäivä, eli tekemättömien töiden päivä. Nukuin 13 tuntia ja elämä maistuu todella hyvältä. Tulossa on toinen jatkotutkintokonserttini 16.9. sekä huomenna pieni studiosessio biisistä, jonka sanoitus on edelleen kesken. Pitäisi myös kirjoittaa biisiin kantelestemma (se on kyllä jo päässä, ja pitää vain kirjoittaa nuottiviivastolle).
Kiitos taas vieraskirjan kommenteista. Ilpo Muston mielipide englanninlausumisestani yllätti. Puhuessa on englannin ääntämykseni kopioitu suoraan Räikköseltä, vain sanavalikoima on suppeampi. Ilmeisesti laululyriikan lausuminen menee sitten musiikin piikkiin. Sanat tulevat mallioppimisena juuri niin, miltä ne musiikillisesti parhaalta kuulostavat.
Wilco innosti sen verran, että sai taas omatkin sävellyshanani auki. Olen kirjoitellut tekstiä ja sointuja vähän eri metodeilla kuin aikaisemmin. Malmitalon konsertissa 23.9. esitämme ensimmäisen kerran laajempaa kavalkadia tulevasta tuotannosta.
Nyt sitten ollaan jo torstaissa. Tässä on kyllä ollut aikamoista hulinaa.
Meillä oli eilen aivan kerrassaan riemukas reissu Tampereelle. Tuure tuurasi Koivusalon Eevaa bassossa, joten bändistä tuli tälläinen suurempikin 'vieraissakäynti'. Soiteltiin duona ensimmäinen setti minun kipaleitani, ja toisessa setissä sitten koko Karvanoppa-bändillä Maritta Kuulan biisejä. Rumpali Heikki Tikka ajoi keikkabussin perille ja minä takaisin Helsinkiin Jyrki Sahlan, Marittan ja Heikin riehuessa takapenkillä. Tuure luki opasteita ja kertoili osakemarkkinoista. Kotvasen kuluttua ajan soittokamat vielä Semifinaliin, missä soitellaan tänäkin iltana Karvanoppien riveissä.
Huomenna Taiteiden yönä keikka Kasparin kanssa Rikhardinkadun kirjastossa. Kuulemma saan eteeni intialaisen polkuharmoonin. Näkee sitten perjantaina, lähteekö sellaisesta ääntä, saati mikä on sen kvaliteetti.
Tiistai-iltana soitettiin Tuki-ryhmällä Joni Mitchellin supermusiikkia. Rafla oli täpötäynnä. Kerrankin sai kuuluttaa yleisölle, että "tänä iltana soitamme lempimusiikkiani". Kehun vielä Raflan keittiötä: suosittelen lämpimästi!
Ja käydään nyt sitten läpi kaikki viikonpäivät. Nimittäin mitä tapahtuikaan maanantaina Huvilateltassa? Kaspar-yhtye soitti ensimmäisen keikkansa, Suomen kesä oli viilenemään päin, Verneri ja Veronika viettivät nimipäiviään ja Wilco-yhtye soitti ensimmäisen keikkansa Suomessa lämmittelysettimme jälkeen. Ja hyvänen aika minkälaisen! Miten joku bändi voi soittaa niin hienosti?! Kimmeltävästi, yllätyksekkäästi, nyanssioiden, niin täydellisellä timingilla ja tarkkuudella, että kaikki kuulostaa äärimmäisen rennolta, sykähdyttävin laulu– ja kitarasoundein, hyvillä sävellyksillä ja runollisilla lyriikoilla biisi toisensa jälkeen säväyttäen? Tässä huushollissa ei ole maanantain jälkeen kuulunut kuin treenibiisejä ja kaikissa muissa väleissä pelkkää Wilcoa. Minä olin myyty ja tulen olemaan vielä pitkän aikaa. Ystäväni jalanjäljissä kehtasin pyytää valokuvan Jeff Tweedyn kanssa.
Mutta nyt on aika startata moottori, ja rientää Semifinaliin roudaamaan. Hei hei.
Tulossa on paljon keikkoja, joissa toimin pianistina, sekä esiintymisiä oman bändini solistina. Ensi viikon perjantain keikalla luvassa on Carita Holmströmin musiikkia. Tulossa on myös keikkareissu Tampereelle, jossa soitan ensin setillisen omaa musiikkiani, ja kömmin sitten Karvanoppien riveihin pianon taakse. Kaikki tarkemmat tiedot KEIKAT-sivulla.
Libertén keikka on takana ja päällimmäisenä vain uskomaton kiitollisuus taas tästä kaikesta kokemasta. Tupa oli niin pullollaan, että hyvät löylyt oltaisiin saatu. Kuumaa ja kosteaa kuin Mombasassa. Kiitos vielä kerran kanssasaunojille.
Ja kyllä se vain niin on, että ilman noin loistavaa bändiä mitään vastaavaa ei pääsisi tapahtumaan. Peter, Kepa ja Tuure soittivat taas niin mielettömän groovaavasti ja sävykkäästi, että mikäs siinä oli päällä kelluessa.
Seuraava keikka onkin Kohtaus Kellokoskella. Pienten paikkakuntien etu festivaalijärjestäjänä on se, että niissä fiilis syntyy aivan itsestään. Kun mukana on talkoohenkeä, lähtee meininki kukkimaan juuri sillä suomalaisen kyläjuhlan idyllillä, joka tämän kylmän maan kesässä on parasta. Soitamme jo klo 16. Kohtaus on mitä mainioin festari tulla viihtymään koko perheen voimin.
Meillä on kohta viisi vuotta sitten lähtenyt sellainen meininki, että keikan jälkeen aina joku bändiläisistä on sitä mieltä, että "tämä taisi olla meidän paras keikka". Se voi tietysti tarkoittaa montaa asiaa... ..mutta kyllä ajatuksen tarkoitus on ainakin lähtökohtaisesti se, että soittamillamme keikoilla on ollut aivan erityisen ihana tunnelma. Sitä ja Kellokoskea kohti.
Kesää on jatkunut ja sen lomassa työnteko aina kun mahdollista. Olen ollut Suomessa nyt reilun 2 viikkoa, mutta se tuntuu kuukaudelta. Äkkiähän tänne nyt solahtaa; tuttu maa ja tutut ympyrät.
Olen saanut vieraita ensin Rovaniemeltä ja sitten Pariisista. Viikko sitten osallistuin ystäväni tyttären Prometheus-juhlaan ja sain todistaa, kuinka kertakaikkisen hienoa nuorisoa tässä maassa kasvaa!
Meillä oli tosi hauska konsertti-konsepti viime keskiviikkona KokoTeatterissa. Esiinnyimme Riku Keskisen ja Ufo Mustosen kanssa vuorotellen. Laulut ikään kuin keskustelivat keskenään. Tälläinen "paneeli-konsertointi" jatkuu hyvän avauksen siivittämänä pitkin syksyä eri puolilla Suomen maata, päivämäärät infotaan KEIKAT-sivulla.
Paljon keikkoja onkin tulollaan. Ensi viikolla nyt tietysti meidän Libertén konsertti, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Viimeisestä Bellyn keikasta jäi niin häkellyttävän hienot muistot, että palan jo halusta päästä soittamaan Tuki-yhtyeen kanssa. Konsertoin myös Tampereella, ensin soolona ja heti perään Karvanoppien rivisoittajana. Kyseisellä viikolla keikkoja onkin joka arkipäivä, eli kiirettä pitää. Sain myös sävellystilauksen KYN-kuorolle. Siispä rattopäiviä odotellen.
Pariisin saapui helle kutakuinkin samoihin aikoihin kuin Suomeenkin. Kesä on höllentänyt ajattelua ja päämäärällistä tekemistä. Semihaikein mielin olen kierrellyt viimeiset näkemättä jääneet museot ja must-see paikat. Toisaalta kaipaan kotia ja pianoani. Olen ollut poikkeuksellinen tuottelias tänä keväänä ja sormet syyhyävät päästä tekemään demoja uudesta tuotannosta. Kuitenkaan samaan aikaan en sitten millään haluaisi jättää Pariisia. Tämä on uskomattoman kaunis kaupunki.
Ohjelmiin on kuulunut paljon tapaamisia ja bileitä. Olen tutustunut niin kivoihin ihmisiin, että jo pelkästään se on tuonut suurta henkistä pääomaa. Ystävyys on syventynyt myös moniin suomalaistaiteilijoihin, jotka asuvat täällä Citéssä. Huomenna tapaan erästä promoottoria ja keskustellaan, voisiko tänne tulla mahdollisesti myöhemmin konsertoimaan.
Uutiset Michael Jacksonista luin heti torstaiyönä. Järkytys oli suunnaton. Tulen muistamaan sen kuin Dianan kuoleman vuonna 1997. Näin se vain elämä menee menojaan ja jättää kyydistä jos jättää.
Mistä lie johtuukaan, mutta Suomessa on aina kiire. Vaikka pitäisin lomaa, on takana aina joku tehokkuuden ajatus. Se lienee tuttu monelle freelance-muusikolle. Keikkakalenterissa onkin kaikenlaista puuhaa, sekä omia konserttejani, että projekteja muiden säveltämästä musiikista. Odotan kovasti sorvin ääreen pääsemistä ja sormet syyhyävät tietysti myös seuraavalle bändikeikallemme Libertéssä. Tähän asti tämä on ollut huippuvuosi.
Vieraskirjaan on jälleen tullut paljon viestejä. Haluan kiittää kaikkia kommentoijia. Erityiset terveiseni lähetän Aarolle 5v. HC-mies ei tunnu niin pelottavalta laulaa, kun sitä laulaa monta kertaa peräjälkeen.
Tänään kävin kauden viimeisellä laulutunnilla. Niiden jälkeen tulee aina valtava into treenailla. Sitä hillitäkseni laulelinkin kaduilla kulkiessani aina kun ketään ei näkynyt lähistöllä. Tänä keväänä on syntynyt yllättävän paljon uusia biisejä, ja erityisesti yksi näistä uunituoreista pyörii mielessäni taukoamatta. Ensiesityksensä sai muuten viime perjantaina Bellyssä kappale 'Menemästä kiellettiin'. Koko biisin syntymiseen innoitti eritoten Peten ja Kepan taustalaulu-halukkuus. Olihan se ihan mahtavaa, kun Tuurekin intoutui ottamaan kontolleen stemman. Bellyn kattokruunut vaan kilisivät kun kvartetti pärähti soimaan. Koko keikka oli muutenkin aivan uskomattoman hieno. Jukra sentään, eivät sanat riitä. En voi käsittää, mistä se synergia lähtee. Siinä on jotakin elämää suurempaa, kun suuri joukko ihmisiä säteilee samaa onnen kimpaletta. En osaa kuvata sanoin, kuinka merkittävältä se tuntuu. Ehkä ydin onkin juuri siinä, että kokemus on sanatonta. Kaikki tunne pakkautuu musiikin kautta kulkevaan ilmaisuun, ja kaikesta tulee kollektiivista.
Toivoisin, että laittaisitte viestejä Ylen suuntaan, että murtaisivat soittolistojen lumon. Että he vilauttaisivat valtakunnallisesti muutaman minuutin verran sitä, mitä Toinen-levyllä on kerrottavana. Kommenttia voi laittaa suoraan sähköpostiin. Kiitos etukäteen.
Maanantaina lähden taas Pariisiin, mutta vain pariksi viikoksi. Meillä on tulosa 22.7. keikka Club Libertéssä, jonne toivon kaikkien saapuvan sankoin joukoin!
Käsittämättömän hienot kesähelteet ovat hellineet meitä. Sen myötä meininki täällä Suomessa on luiskahtanut hieman leppoisempiin tunnelmiin sitten Suomeen laskeutumisen alkupäivien. Näissä säissä kelpasi täytellä veroilmoitustakin, jota asianmukaisesti viivyttelin aina viime tippaan, tottakai.
Lasse Kurki kirjoitteli jo maaliskuussa tiistai-illan ohjelmastaan, jossa hän jutustelee laulaja-lauluntekijöiden kanssa biisinkirjoituksesta. Olin tuolloin juuri saapunut Pariisiin, joten enemmän kuin mukavaa, että kutsua voitiin siirtää keväämmälle. Ohjelma tulee siis huomenna tiistaina klo 18-20 Radio Helsingistä, ja lähetystä voi kuunnella myös netistä.
Perjantaina meillä on kaksi keikkaa, josta aikaisempi on tohtorikaronkka, ja siis yksityistilaisuus. Sinne kitaroimaan tulee Saku. Mutta Radio Helsinki-klubilla Bellyssä Peter on jo kehissä. Uusia biisejä olisi tietysti kiva päästä soittamaan. Katsotaan nyt, miten saamme treenattua niitä ennen keikkaa. Voisi olla hyvä kasvattaa hieman malttiakin ja säästää uudet biisit tuonnemmaksi. On verra. À bientôt.
Lauantain paneelikeskustelussa oli huojentavaa kuulla sellaisten ihmisten kommentteja (Leo Stranius ja Riina Simonen), jotka miettivät energiankulutustaan kokonaisvaltaisesti ja itsestäänselvänä osana ihmisen elintapoja. Vaikka tunnenkin tietysti paljon ekologista jalanjälkeään ajattelevia ihmisiä, näkyy ympärillä myös paljon piittaamattomuutta ja itsekästä omiin mukavuuksiin tuijottamista. Sellainen saa surulliseksi. Sitäpaitsi minusta luontoa kunnioittavat elintavat tuottavat hyvää mieltä vähän samaan tapaan kuin ystävällisyyden osoittaminen tuntuu myös itsestä mukavalta. Suosittelen.
Keskustelun jälkeen treenasimme Karvanoppien kanssa seuraavan päivän keikkaa varten. Illalla kiiruhdin vielä juhlimaan suuren taiteilijan, Maria Kalaniemen, tohtorintutkintoa. Sitten sunnuntaina soi konsertti valloittavan Maritta Kuulan bändissä. Olipa hemmetin mukavaa soittaa pitkästä aikaa! Aurinko paistoi taivaan täydeltä eikä haitannut yhtään, että Pariisissa on kova helle käynnissä. Maanantaina oli sekä pianon että laulun tutkintolautakuntailua sekä aamulla säestyshommaa. Tänään kävin laulutunnilla ja sain taas hyvää motivaatiota omaan treenailuun. Sitten lounastin musiikkiopiston opettajien kanssa ennen rakkaan kummityttöni nimipäiväjuhlia.
Duracel-pupu on rummuttanut niin lujaa, ettei nukkumisesta ole meinannut tulla mitään, vaikka koko ajan kehoa on painanut valtava väsymys. Iltapäivällä alkoivat silmät viimein pilkkiä ja rummutus hidastua. Jospa tänä yönä unihiekka tepsisi ja saisi huomenna laulunkin kulkemaan soivasti ja raikkaasti kalliin kansallissankarimme, Aino Acktén, kotitalossa. Nähdään siellä!
Täällä oli La nuit des musées, museoiden yö. Olen kiertänyt paljon museoita täällä oloni aikana, mutta Louvre oli jäänyt vielä näkemättä. Lähdin siis sinne. Halusin nähdä muinaisen Egyptin osaston. Kokemus oli häkellyttävä. Olin jo pienenä hyvin kiinnostunut faaraoiden Egyptistä. Kirjoitin ala-asteella pienen esseen Tutankhamonin kirouksesta (oleellisesti minua kiinnosti tietenkin aiheen mystinen puoli). Sama lumous palasi mieliin vaeltaessani salista saliin valokuvia räpsien. On hämmästyttävää, miten moninaisin tavoin ihminen on aina halunnut sekä kirjata nykyaikaa että ilmaista taiteen kautta asioita. Kiertelin kolme tuntia, kunnes klo 23:30 tajusin jalkojeni olevan aivan muusia ja lähdin kotiin.
Aiemmin päivällä olin meilannut levy-yhtiöön, että seuraavan levyn materiaali alkaisi olla kasassa. Olen käynyt sen teemaa tai hakenut punaista lankaa biisien ympärille. Louvressakin aihe jyskytti mielessäni, kunnes paikoilleen loksahti tajunta siitä, että tulevan levyn jokainen kappalehan on tarinana ajaton. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.
Sade jatkuu. Vaikka ilma on lämmin, tulee niskaan jatkuvia lyhyitä kuuroja. Kulutan aikani kirjoittelemalla nuotteja uusista biiseistä ja juon litrakaupalla teetä.
Tällä viikolla julkaistiin kokoelmalevy Syvissä vesissä, josta löytyy versioni Kauko Röyhkän Sinä olet tähti -kappaleesta. En ole kuullut masteria vielä itsekään, mutta sain jo säveltäjältä kehut sähköpostiin. Voitte uskoa, että hienolta se tuntui.
Viimeisiä päiviä viedään Pariisissa. Käsittämätön matalapaine-herkkyyteni ei pettänyt taaskaan. Kannettuani pari päivää näkymätöntä satakiloista säkkiä kaikissa raajoissani pamahtikin lopulta taivas kahtia ja vettä alkoi sataa kaatamalla. Luin uutisista, että Helsingissäkin oli kaikkien aikojen kevät-ukkonen.
Tulen Suomeen ensi perjantaina, ja minut löytää heti lauantaina Maailma kylässä -festivaaleilta keskustelemassa aiheesta Ilmastonmuutos lautasella klo 14. Järjestäjänä toimii Luonnonsuojeluliitto. Seuraavana päivänä soittelen Maritta Kuulan biisejä Karvanoppien kanssa. Kilpeläisen Tuure, jota minun piti säestää Aino Acktén huvilalla 27.5., onkin studiokiireidensä vuoksi joutunut perumaan keikan, ja tuurailenkin tilaisuutta soittelemalla konsertissa sitten omia laulujani. Huvilan kotisivuilla tiedot ovat ainakin tällä hetkellä vielä päivittämättä. Mutta tervetuloa sinne, jos haluatte kuulla akustisen soolokonsertin kauniissa ja autenttisessa Laajasalon villassa. Tulossa on vielä kesäkuun puolella Radio Helsinki-klubin ilta Bellyssä, jossa ESIINNYMME KOKO KVARTETIN VOIMIN. Kaikista näistä tietenkin tarkemmat ajat keikka-kalenterissa.
Palaan Pariisiin takaisin vielä kesäkuussa, kun kerran olen viihtynyt niin hyvin. Sade pitää kyllä tälläkin hetkellä pintansa ja estää kaikin tavoin suunnittelemasta mitään ulkoilma-actioniin viittaavaa. Kunhan se vähän hellittää, lähden käymään Orangerie-museossa; impressionismin vaje on päässyt kasvamaan jo turhan isoksi.
Aika Pariisissa kuluu siivillä. Olkapäihin on ilmestyneet ensimmäiset rusketusraidat ja siitepölyt tunkeutuneet parhaansa mukaan hengitystiehyeihin. Lenkkeilymaastot ovat laventuneet, ja olen saanut uusia myös ystäviä. Täällä asustellessa on yllättynyt siitäkin, kuinka pieni Pariisin ydinkaupunki oikeastaan on. Tuttuihin saattaa törmätä, ja katuja kävellessä karttaakaan tulee enää harvemmin vilkaistua.
Sain flunssan, mikä on minulle harvinaisuus. Onneksi se iski samaan aikaan kuin koleat päivät. Sängyssä makoillessa syntyi kaksi laulua, joista olen hyvin iloinen! Toinen menee sievästi mollissa, toinen duurissa. Toisessa tapahtuu murha, toisessa pelastetaan henkiä. Keikkakalenteriin on tullut uusia päivämääriä, ja uutta materiaalia esitetään heti kun ollaan päästy harjoittelemaan.
No niin, viimeinkin saan kirjoitettu tälle hauraalle papyruskäärölle ensimmäiset sanani Pariisista, jossa olen siis viettänyt nyt reilun kuukauden. Ja viihtynyt aivan loistavasti. Pitkään siinä meni, etten muuta tehnyt kuin ihastuksissani kävellyt ympäriinsä ja huokaillut sinne ja tuonne. Nyt alkaa kaupungin estetiikkaan jo hitusen tottua ja yritän keskittyä sävellyspuuhiin. Vieraita on käynyt jo kolme kertaa, Suomesta ja Italiasta, ja tulossa on vielä toiset mokomat.
Olen kotiutunut tänne varsin nopeasti. Ateljessani on piano. Pidin Citén auditoriumissa konsertin jo viikko saapumisestani. Ajoitus oli hyvä, koska nyt voin hyvillä mielin keskittyä muihin kuin esiintymispuuhiin. Ranskaa tulee puhuttua varsin vähän, enimmäkseen vain ihmisiä tervehtäessä ja kaupassa asioidessa. Sain kyllä ylpeydekseni putkimiehen tilattua, kun hana alkoi vuotaa, eikä se talttunut korjailuyrityksistäni huolimatta.
Olen yrittänyt kuunnella paljon radiota, että kuulisin puhetta jostakin. Enimmäkseen päällä on jazz-kanava TSF, jonka soittolistan perusteella kevään hitit ovat Pierrick Pedronin Mama oum sekä Avishaï Cohenin Alon basela.
Tänä palmusunnuntain iltana kävin Saint-Germain l'Auxerroisin kirkossa gregoriaanisessa messussa. Ensi viikolla aion mennä Notre-Damen pääsiäismessuun. Katedraali sijaitsee vain viiden minuutin päässä asunnostani. Nyt radiossa soi parast' aikaa Bachin f-molli konserton toinen osa klassiselta radiokanavalta. Yläasteella, vielä Lapualla asuessani, sain soittaa kamariorkesterin solistina kyseisen konserton. Osaisin sen ulkoa koska vain. Sen verran ytimiin tuli kyseinen teos opeteltua.
Toukokuun lopulla olen menossa Maailma kylässä festivaalille keskustelemaan eettisestä syömisestä, sekä pianistiseeraamaan Maritta Kuulan loistavaan Karvanopat-bändiin. En näin harmikseni voikaan jäädä tänne asumaan loppuiäksi. Mieli tekisi, mutta c'est la vie.
Ranskan ateljeehen on puhelinnumero, josta minut tavoittaa mahdollisia yhteydenottoja varten. Numerolla +33 142 78 71 72 pääsee Citén respaan, josta voi pyytää, että yhdistävät asuntoon numero 1532.
Kyllä tulee bändiäni ikävä. Meillä oli ihana läksiäiskeikka Libertéssä viikko sitten. Jälleen sain muistutuksen siitä, kuinka hienon porukan kanssa saan työskennellä. Myös yleisölle suuri kiitos! Valtaisat olivat kukunnat ja tunnelma katossa, kuinkas muutenkaan. On se mahtavaa kun saa teikäläisille lauleskella, yhdessä ja erikseen.
Lähtöä edeltäneet päivät ovat olleen yhtä mojovaa härdelliä. Toisen tohtorintutkintoni konserttipäivä on nyt fiksattu ja englanninkieliset biisit miksattu. Au revoir.
Viimeiset päivät ennen Pariisia ovat hektisiä. Paljon on kaikenlaista valmisteltavaa ja valmiiksi saatettavaa ennen lähtöä. Yritän nukkua tarpeeksi, etten tulisi kipeäksi kuten puoli Suomea tuntuu tulevan. Huomenna majoittaudumme koko päiväksi jälleen tuttuun Finnvoxiin, tarkoituksena äänittää kolme englanninkielistä kappaletta, jotka tein 2005 kesänä. Lopputulos kuullaan loppukeväästä kokoelmalevyllä. Taltioimme ne triolla rummuitta.
Tammikuun lopulla äänitimme cover-version Kauko Röyhkän kappaleesta Sinä olet tähti. Teen molemmat projektit yhteistyönä levyni tuottajan, Janne Oinaan, kanssa. Niin ikään tämäkin lopputulos kuullaan loppukeväästä Syvissä vesissä kokoelmalevyllä.
Keikkailimme kuun alussa norjalaisen Maria Menan lämppärinä Korjaamolla sekä viime keskiviikkona Hämeenlinnassa Suisto-klubilla. Molemmat paikat olivat tunnelmallisia foorumeita, joissa molemmissa vanhaa tehdasarkkitehtuuria oli säilytetty uuden rakentamisen rinnalla. Olemme olleet koko yhtyeen tuumin tyytyväisiä viimeaikaisiin keikkoihin. Kaikissa on ollut omat luonteensa, mitään hampaankoloon jäävää ei ole tapahtunut ja päinvastoin tunnelma on ollut kaikissa tosi mukava.
Olen käynyt viime syksystä lähtien säännöllisesti laulutunneilla, ja se on tuonut esiintymiseen uutta näkökulmaa. Laulaminen on tuntunut helpolta ja olen löytänyt uusia sävyjä ääneeni. Rinnalla on kulkenut omia henkilökohtaisia pohdintoja vuoroin motoriikasta, pianonsoitosta, laulamisesta ja yhteispelistä itseni ja bändin välillä. On paljon erilaisia elementtejä, jotka vaikuttavat soittamiseen, laulamiseen ja koko bändin yhteissoundiin. Mutta niihin seikkoihin, joihin voi itse vaikuttaa, on antoisaa perehtyä. Se tekee työstä jatkuvasti haasteellista. Aina kun jokin tuntuu sujuvan, tulee tilalle uusia asioita, joissa kehittyä.
