Aamulla lähdimme levy-yhtiön Martti Heikkisen ja tuottaja Janne Oinaan kanssa Pitäjänmäkeen kokeilemaan erilaisia pianoja ja tunnustelemaan studiohenkiä. Tunnustelut jäivät toissijaisiksi, sillä kohtalo viittoi meille juuri sen ajan Finnvoxista, joka sattui kuin taikaiskusta olemaan vapaa sekä bändillä että studion kalenterissa. Lisäksi päätimme roudata sessioon oman pianoni. Tämä tarkoittaa, että joudun elämään kotona yli viikon ilman pianoa. Vaikka eroista on saanutkin jotakin elämänkokemusta, lienee tämä sieltä vaikeammasta päästä. Mielettömän hienoa tietysti päästä levyttämään omalla soittimella. Finnvoxin flyygelillä voisi soittaa jonkun kappaleen myös.
Iltapäivä jatkui mieliseurassa, kun vietin parituntisen kummityttöni kanssa. Vaapuimme iltapäiväkerhosta kahvilan kautta tanssitunnille. Siihen väliin mahtui kuvauksia Harry Potterista, kertomuksia Harry Potterista ja parikymmentä sivua Harry Potter ja Salaisuuksien kammio -kirjaa. Lukukierros on hänellä jo toinen, mutta tällä kertaa luettavana oli kummitädin lahjoittaman kirjaston antimia. Milloinkaan ei lahjojen antaminen ole ollut näin mukavaa, kun lahjat ovat tuntuneet saajalle niin älyttömän mieluisilta. Nähty on nyt sekin, millaista turbo-vauhtia voi 8-vuotias lukea.
Rautatientorille on noussut mieletön projekti: TeatteriTeltta! Tragedioiden lomassa pidetään myös konsertti, jossa lisäkseni musisoivat Timo Kiiskinen, Tuure Kilpeläinen ja Ville Ahonen. Sekä special special: Maritta Kuula tulee laulamaan kappaleensa Musta Ruusu, joka ilmestyi vuosi sitten 500 kg lihaa -yhtyeen albumille. Ken ei kappaletta ole kuullut, on jäänyt paitsi vakavasta klassikosta. Traagisten laulujen illassa kuullaan tämäkin katkeransuloinen veisu.
Tuttu virsi, mutta kiirettä on jälleen pitänyt. Odotan kesää ja odotan lomaa, odotan rauhallista arkea ja aikaa läheisilleni. Viime viikolla teimme keikkareissun Maritta Kuulan kanssa Jyväskylään ja Kuopioon. Tunnelma keikoilla oli todella lämmin ja järjestelyt hyvät. Edellisviikon keikka Bellyssä myös. Kiitos tuhannesti encoresta, johon en todellakaan ollut valmistautunut.
Vieraskirjaan tuleva palaute lyö minut ällikältä kerta toisensa jälkeen. On todella kummallista, että levy, jonka julkaisemista jopa pariin otteeseen emmin, on saanut tälläisen vastaanoton. Mutta keikoilla on ollut viime vuosina niin yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen fiilis, että ehkä juuri se on seikka, joka onnistui livahtamaan levytystenkin piilobitteihin.
Olen tuottanut jälleen ensi syksyksi Ateneum-saliin lauluntekijä-sarjan, jonka artistit ovat nähtävissä keikkasivulla.
Ai niin! Kuvasimme myös seuraavan levyn kuvat. Järkevä järjestys, eikö totta, kun raitaakaan ei olla vielä äänitetty. Marjo Tynkkysen kuvissa on raflaava ote, ne ovat jopa hieman seksikkäitä. Minna Lajoma teki meikin, joka tälläisetkin kasvot saa kuvauksellisiksi. Sittenhän näette, kun levy on valmis.
Haluan kiittää suuresti vieraskirjaan kommentoijia. Olen sanoistanne hämmentyneen kiitollinen.
Kevät on rientänyt eteenpäin valtaisalla vauhdilla. Olen paiskinut töitä fysiikan sallimien rajojen mukaan. Mieleen jäänyt tapahtuma oli yhteiskonsertti Salon Heikin kanssa Lapualla, jossa juhlittiin kulttuurikeskuksen kymmenvuotista taivalta. Hieno keikkakokemus oli myös pari viikkoa sitten Kanneltalossa, jossa soitin John McGregorin bändissä. Herkkää ja tunnelmallista musiikkia. Antoisaa oli myös se, kun sain soittaa molemmat konsertit hyvällä flyygelillä. Harvoin saa pianistina akustista soitinta käyttöönsä. Kuun loppupuolella lähdemme taas Maritta Kuulan kanssa keikoille Jyväskylään ja Kuopioon.
Mutta tulossapa on omiakin keikkoja täällä pääkaupunkiseudulla. Ensi viikolla soitan Bellyssä duona Dahlblomin Tuomon kanssa, jonka jälkeen vielä setillisen triona Marittan kanssa. Toukokuussa avautuu jännittävä produktio, kun Rautatientorille pystytettävässä TeatteriTeltassa käydään tragediakilpailut. Sen yhteydessä pidetään yhteiskonsertti, jossa esitän traagisimpia laulujani.
Voikaa hyvin ja pitäkää varanne näin juoksuajan kynnyksellä.
Eilinen levynjulkkarikeikka jätti kyllä uskomattoman hienot tunnelmat. Yleisöstä huokui valtavasti hyvää energiaa, kaikki olivat niin läsnä, kuuntelivat ja komppasivat. Ja bändi soitti paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Sain vain lipua soiton keskellä ja nauttia jokaisen musikaalisesta panoksesta. Kiitos Peter, Tuure, Rami ja Joonatan. Olen onnentyttö kun sain soittaa kanssanne. Sitä musiikki mielestäni parhaimmillaan on: hetkessä olemista ja reagoimista. Silloin kaikesta syntyy koko ajan jotakin tuoretta, kappale ikään kuin on vain referenssi uuteen musiikkikokemukseen.
Kiitos kiitos kiitos siis kaikille läsnäolijoille! Lauloitte kuin kaunein enkelikuoro ja annoitte meille lavallaolijoille paljon.
Varmistui myös tieto siitä, että seuraavaa pitkäsoittoa aletaan tekemään jo tämän vuoden puolella.
Sillä välin kun lomailin Tunisiassa oli vieraskirjaan ilmestynyt huikeita rohkaisun sanoja. Kiitos kaikille tuhannesti!
Pari viikkoa sitten konsertoimme Marittan kanssa Oulussa ja Joensuussa vailla sen suurempaa spinaltapia. Eriskummallinen säätäminen kun on yleensä enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Säädöstä ei jääty paitsi nyt, kun Suomeen palattuani tuli puhelu Kepalta. Hän kertoi joutuneensa karanteeniin ärhäkän noro-viruksen takia. Kepa-parka. Onnen kantamoinen taas kävi siinä, että Rami sattuikin olemaan juuri keikkailuiltaan Suomessa, ja pääsee näin soittamaan huomiselle levynjulkkari-keikalle.
Tein biisilistaan pieniä muutoksia, nyt se näyttää hyvältä juuri tätä ryhmää varten. Lisäksi lavalla nähdään ainakin yksi vieraileva virtuoosi. Eksotiikkaa lisännee se, että lopullinen vierailuryhmä varmistuu vasta aivan keikan alla. Kuultavissa on joka tapauksessa sekä uusia että vanhoja kappaleita. Levy-yhtiön kanssa sovittiin, että Mieli ja Sahara levyjä voi ostaa keikalla yhteishintaan 25e.
Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen tein sen. Avasin levysoittimen, putsailin sitä ja varmistin, että hihna on paikallaan. Kytkin johdot ja laitoin virran päälle. Selasin äitini vanhoja vinyyleitä, joista valitsin Dylanin Blonde on Blonden vuodelta 1966. Siinä se nyt soi. Kappaleet, jotka erityisesti halusin kuunnella, olivat B-puolen I Want You sekä Memphis Blues.
Oma levyni on ilmeisesti saapunut maahan tänään. Levy-yhtiön taholta ei kuulunut mitään, enkä muistanut soittaa peräänkään. Eli aika tyynein mielin tässä ollaan. Painojälki nyt todennäköisesti on kamalaa niinkuin yleensä, ja kaikenlaisia virheitä löytyy heti ensisilmäyksellä. Mitäpä siis turhaa miettimään. Kuulemma ensi keskiviikkona EP:tä voi löytää jo levykaupoista. Viiskulman liikkeet on tietenkin mainittava erikseen. Tulkaahan sitten 26.2. julkkarikeikalle.
Vuosi alkoi ahnaasti, yltiösosiaalisesti ja tapahtumarikkaasti. Lääkärin määräämä lepo tuntuu lähinnä huvittavalta muodollisuudelta: koskaan aikaisemmin ei kalenteriani ole suunniteltu niin pitkälle kevääseen kuin tänä vuonna. Mutta kun elintärkeä osuus yksinolosta on jäänyt liian vähälle, onkin tilanne vasta suistanutkin todelliseen itseni kuunteluun. Joskus käy niin, että huonossa hapessa tajuaa kirkkaammin, mikä elämässä on tärkeää. Toivotan kaikille rauhaa sieluun ja ruumiiseen.
Hämmentävää, miten mieli toimii. Joskus se johdattaa asioita intuitiivisesti, tietoisuutta vailla. Jos kokonaisuudelle hakee punaista lankaa etukäteen, on lopputulos joskus kömpelö tai itsetehostuksellinenkin. Samoin sydämellä tehty työ taas saattaa osoittaa jälkikäteen monimerkityksellisiä yhdistelmiä, joita teon tuoksinnassa ei itse havainnut lainkaan.
Tämä tuli jälleen mieleeni, kun katselin vedoksia tehdyistä levynkansista. En ole visuaalisesti lahjakas, enemmän itsepäinen. Päätin oikeastaan jo kolme vuotta sitten, minkälaiset seuraavan levyni kansista tulee. Taitavan Matti Nikolaisen taitto lohti upeasti näkyviin kaiken olennaisen. Kuvilla ei ollut mitään tekemistä ep:lle pääosin sattumalta valikoituneiden kappaleiden kanssa. Levyn nimi valikoitui muutamasta esimerkistä mieluisimpana. Siitä huolimatta alkoi osista viimein muodostua kuvastus siitä, mitä mieli on.
Huomio hämmästyttää minua ja on vähintäänkin mielenkiintoinen. Tärkeimpänä tulee tietenkin tunne siitä, että tälläkin levyllä oli suuntansa ja tarkoituksensa. Luovuus on aina ihmeellistä. Tavallaan sillä ei ole mitään tekemistä itsen kanssa: se on kuin lapsi, joka osoittautuu aivan omanlaisekseen ihmiseksi, koostui se minkälaisista geeneistä tahansa.
Viikon ehdottomaksi kohokohdaksi osoittautui tutustuminen Tuomas Alataloon. Hän kokoaa parhaillaan toista runokokoelmaansa. Sain nivaskan luettavakseni - runot ällistyttävät oivalluksillaan, tuoreudellaan ja tarkkuudellaan. Vaikka antoisa kolmetuntinen kuluikin enimmäkseen humoristiskepeästi, jäi mieleeni lauseita, jotka kytevät mielessäni vielä pitkään. Sain myös kutsun tulla tutustumaan maalämmityskeskukseen.
Levy on nyt masteroitu. Pauli Saastamoinen teki hienoa työtä. Istuskelin Finnvoxilla vielä pitkään yli puolenpäivän musiikista jutellen. Kannen layout pitäisi vielä tehdä, ja sitten ep on jo painoa vaille valmis. Nimeksi tulee Mieli.
Prosessi on ollut varsin toisenlainen verrattuna ensimmäiseen, jonka syntymään liittyi paljon raskasta työtä ja kovaa painetta. Sen ajan tunnelmia voi lukea Hetkien viimeiseltä sivulta. On varmaan hyväksi jokaiselle tehdä kerran elämässään joku oma projekti, jossa kantaa vastuun aivan a:sta ö:hön. Minähän olin aivan äimän käkenä, kun ei tällä kertaa tarvinnutkaan huolehtia itse vaikkapa ISRC-tunnuksista. Sellaiset asiat kuuluvat levy-yhtiölle.
Kesti pari, kolme vuotta, ennen kuin minustakin Sahara alkoi kuulostaa hyvältä. Kuluukohan tässä aikaa puolet vähemmän, kun kappaleitakin on vain puolet pitkäsoitosta? Esimakua uudelta ep:ltä voi kuunnella MySpacesta.
Hyvää vuotta 2008, ystäväiseni. Meillä päin se alkoi aika kivasti intiimin kamarikonsertin merkeissä. Yleisö koostui pääkaupunkiseudun kuninkaallisista, jotka kuuntelivat tarkasti eläen mukana tarinat ja harmonian vaihtelut. Kiitos heille! Olen tietenkin super-iloinen myös siitä, miten korkeatasoisten muusikoiden kanssa olen saanut keikkoja yhä tehdä. Nämä jälkimmäiset kiittelyt kuuluisivat enemmänkin edellisvuoden loppuun, mutta mainittakoon nyt tässä se. Olette parhaita!
Tutustuin keikan jälkeen buddhalaiseen, jonka kanssa syntyneistä kiintoisista ja mieluisista keskusteluista riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Minusta buddhalaisuuden perusajatuksessa on aina ollut kovasti järkeä. Miten vapaaksi ihmisen tekisikään se, että luopuisi haluistaan.
Sen sijaan keskustelut karmasta ja kärsimyksestä johtivat seuraavaan:
Asensin keittiöön Anna-Maija Salon suunnitteleman vanhan seinälampun. Sen kauniin kelmeässä valossa katselin ikkunalaudalla nupullaan olevaa orkideaparia. Kuvittelin niille suun, silmät ja soman hatun. Mietin, minkälainen karma heidät oli orkideoiksi ajanut. Kurottauduin ensimmäisenä nuppunsa avanneen kukan tykö sanoen: "Ehkä sinäkin olit entisessä elämässäsi nimeltäsi Jaska". Jos buddhalainen pitää veden mausta, pitäisi hän myös tästä jutusta. Niinpä kutsuin hänet seuraamaan maanantai-iltana kanssani Täydelliset naiset -sarjaa, joka on jokaviikkoinen tunnin kestoinen retriittini. Hän otti kutsun ilahtuneena vastaan.
Tämä helpotuksen tunne on hieno. Levy on nyt miksattu. Tyytyväisyyksissäni päätin oikein korkata nelosoluen, niinkuin juhlan kunniaksi joissakin piireissä tehdään. Istun kotona ja kaavin jääkaapista löytyviä tähteitä. Selailen saapuneita joulukortteja. Soittelen paria Chopinin valssia, nuoteissa vuosiluvut 1996 ja 1997. Levyn biisit tulevat korvista ulos, nyt pitää saada muuta kuunneltavaa.
Kotimatkan tulin Kepan kyydissä, joka muistutti vielä, että "minähän sitten tulen soittamaan kanssasi minne vaan ja koska vaan". Tällä kertaa hän kuitenkin vielä vannotti tarkoittavansa tätä todella. Raskasta elämää on siunattu enkeleillä, joista yksi sellainen on maailman paras rumpujensoittaja.
Eilen illalla oli Ravintola Bellyssä tiheää ja lämmintä. Soitimme tunnelmaltaan riemuisan Tuure-keikan. Mukana soittivat Pekka Gröhn, Janne Haavisto, Jussi Jaakonaho ja Jape Karjalainen. Kaiken lisäksi Tuure vihjaili vähän siihen malliin, että olisin mukana bändissä toistekin. Mikä on tietenkin älyttömän kivaa!
Työt alkavat olla sillä mallilla, että joulu voi alkaa ja rauha laskeutua. Herkkävaistoista ja ystävällismielistä joulua kaikille!
Juhlimme eilen Suomea kirjapiirimme kesken syömällä ihanan gourmet illallisen ja nauttimalla kauniista sisustuksesta ja toistemme seurasta. Viikolla kertyneet univelat on nukuttu ja mieli on virkeänä illan konserttia varten. Viime keskiviikkona konsertoimme Marittan kanssa klo 8:30 aamulla. Minähän olen varsinainen prinsessa tämän nukkumisen kanssa; mikäli en saa riittävästi unitunteja, olo on kuin laskuhumalassa. Kun treenasimme samana iltapäivänä Kaukon kanssa, oli omassa keskittymisessä vielä hakemista. Mutta itsenäisyyspäivän treenit osuivat nappiin ja saimme kasaan omannäköisen setin. Aiomme soittaa illalla harvinaisempiakin kappaleita, joista osaa ei ole soitettu kuulemma kahteenkymmeneen vuoteen. Illan meininki on akustisempi, sillä yhtye on tällä kertaa trio, ilman rumpusettiä.
Lopetan toistaiseksi Laulutupa-klubin. Näin luvassa on päätöskonsertti. Kahdessa vuodessa on soitettu hienoja keikkoja, jotka, kieltämättä, ovat jättäneet hyvin hyvin lämpimät muistot.
Parin viikon päästä miksaamme levyni, joka ilmestyy vuoden alussa. Levyn julkaisee Texicalli Records. Jatkamme keikkailua Club Libertéssä säännöllisesti. Kaikki keikkapäivämäärät ilmoitetaan aina kotisivuillani. Vielä ennen joulua soitan Tuure Kilpeläisen kanssa Bellyssä, tällä kertaa hänen oman bändinsä kanssa.
Viikko on ollut kiireinen. Harvoin joutuu heräilemään näin täysin taiteilijavastaisiin aikoihin (käytän häikäilemättä hyväkseni myyttiä, joka sattuu itselleni sopimaan). Olen kuunnellut nämä pari aamua Ipanapaa, jonka sain tiistaina soitettuamme albumin lauluja päiväkodissa 5-vuotiaille. Siellä me hyppelimme kaikki muusikot sukkasillamme miniatyyrituolien seassa. Seinillä oli piirustuksia ja lattialla leikkikaluja. Eräs poika kertoi suunnitelmistaan mennä kavereiden kanssa ulos päiväkodin jälkeen. Kysymykseeni, osaako hän ajaa ilman apupyöriä, hän vastasi osaavansa keulia.
Olen harjoitellut myös Cécile Chaminaden (1857-1944) kappaleita. Hänellä on virkistävää tuotantoa, esitämme sitä ensi viikolla eräässä pikku konsertissa.
Meneillään ovat SML:n syyspäivät. Eilen kuulin mielenkiintoisen luennon musiikin aivotutkimuksesta, jossa kerrottiin, kuinka vauvoilla on 8:aan kuukauteen asti aistit avoinna kaikenlaisen musiikin suhteen. He pystyvät omaksumaan helposti esim. eri kulttuurien musiikkia. Musiikki on siitä harvinaista, että sillä on tie syvempiin aivoihin, jonne kulkeva matka on suora ja tiedostamaton. Luennoitsijan kommentti siitä, kuinka muusikoiden aivot ovat tutkitusti erilaiset, sai yleisössä aikaan pieniä naurunpyrskähdyksiä. Aktiivinen soittoharrastus ehkäisee dementiaa ja kaikenlaista aivotoiminnan surkastumista. Soitto kannattaa aina (muistakaa, lapset, tämä!).
Kymmenen minuuttia ja bussi lähtee. Pidämme Peten kanssa levytyssession hänen kotistudiossaan. Kirjoittelin lappuja yömyöhälle ja silmiä painaa. Mutta tietenkin ihanaa päästä taas tekemään valmista jälkeä. Kitarat on jo kertaalleen soitettu, mutta koska olen kamala despootti, teemme ne uudelleen.
LISÄYS MYÖHEMMIN ILLALLA: Hyvä sessio oli. Peter on niin mieletön kitaristi, että kaikki toimii päästä varpaisiin professionellisti, luovasti ja hyvällä maulla. Hörpimme kahvia ja saimme siinä sivussa kaikki kitarat purkkiin.
Aika kuluu nopeasti. Takana on kaksi klubi-iltaa Libertéssä. Molemmista jäi mieleen tunnelma, jollaisen haluaisi säilöä pulloon ja kokea useita kertoja uudestaan. Yleisö oli kuuntelevaista ja ehkäpä juuri siksi myös erittäin laulutaitoista. Tuure ja Ufo ovat molemmat hienoja lauluntekijöitä ja heidän kappaleitaan oli hyvin antoisaa soittaa. Kiitos kaikille, olette mahtavia! Heti itsenäisyyspäivän jälkeen soitamme vielä Kauko Röyhkän kanssa, jonka jälkeen pidän klubi-emännyydestä pientä lomaa. Alan pian koota ensi syksyksi uutta konserttisarjaa, mutta muutoin keskityn omaan bänditoimintaan, joka on ollut pitkään enemmänkin lämppärin asemassa.
Ensi viikolla on tarkoitus äänitellä stemmalauluja ja sen jälkeen pitäisikin sopia miksauspäivistä. Toleranssini talvea kohtaan vähenee vuosi vuodelta ja huomaan miettiväni, olisiko joku toinen maa sittenkin mukavampi paikka asua. Mutta niin kauan kuin kirjoitan suomeksi, en näe muuta vaihtoehtoa kuin ostaa lämpimämpi palttoo. Siispä lämpöä kaikille, lämpöä, lämpöä.
No niin, olimme studiossa. Sessio oli mukava ja ytimekäs. Kepan sanoin: "sellainen pieni ja rento ote". Lisäsin laadukkaita kamerakännykkäkuvia, joita voi käydä katsomassa Kuvia-sivulta. Tässä lisäksi hieman maistiaisia päivän annista: TRACK.
Ylihuomenna mennään studioon äänittämään yksi biisi bändin kanssa. Päätimme yksimielisesti äänittää kaiken livenä. Loput biisit tulevat olemaan ilman bändiä. Ep ilmestyy ensi vuoden alussa. Jännää!
Olemme pitäneet nyt kahdet treenit Marittan Karvanoppa-bändin kanssa ensi viikon Tavastian keikkaa varten. Siinä vasta bändi, joka ei kaihda treenaamista. On tuntunut todella hienolta nähdä, kuinka motivoituneita kaikki ovat tekemään töitä ja uhraamaan aikaa lopputulokselle. Turhan usein treenaaminen hoituu vähimmällä mahdollisella ajankäytöllä, kun kaikilla soittajilla on miljoona rautaa tulessa ja lapsetkin pitäisi ehtiä hakea hoidosta. Mutta nyt olemme istuneet Kaisaniemen ikkunattomassa kellarikopissa melkein 10 tuntia, kehitelleet sovituksia, jakaneet riffejä ja vääntäneet kättä orkesterinjohtaja Tikan kanssa beniniläisestä taikakalusta (lupasin hankkia buldogin sen turvaksi). Kaksi solistivierasta, Mariska ja Sam Huber, ovat käyneet jo laulamassa omat versionsa. Treeneihin saapui viimein myös satavuotias, 500-kiloinen Maritta Kuula, joka kyllä pisti merkille hihittelyn ja hyväntuulisuuden. Jännitin etukäteen noin tasokkaan bändin taustapiruksi hyppäämistä. Mutta siinä kanttori-Gröhnin ja pyörivän Leslien välissä on ollut turvallista istua ja käydä klaviatuurillista yhteistyötä. Ensi keskiviikon konsertista tulee varmasti hieno.
Ikäväkseni joudun kertomaan, että Liisa Akimofin keikka marraskuussa peruuntui sitten kuitenkin. Kuten nämä keikka-asiat aina, oli tämäkin yhtä säätämisen säätämistä. Mutta toivon, että vielä joskus saisimme uuden keikan järjestettyä.
Marraskuussa sen sijaan kanssamme soittaa Ufo Mustonen, ja päivämääräksi on vaihtunut perjantai 2.11. Paikkana edelleen Liberté.
On ollut kyllä tosi hieno kesä. Kiirettä tässä on pitänyt, mutta takana on aivan älyttömän kivoja keikkoja ja kaikenlaisia hauskoja tapahtumia. Konsertit Lapuan Vanhan Paukun Festivaaleilla menivät tosi hienosti. Olin juuri ajatellut haluavani tehdä keikkoja mieluiten vain pienillä kokoonpanoilla, mutta kun soundit olivat kohdallaan ja bändi soi niin kauniisti kuin vain voi, oli siinä mahtava laulaa ja soittaa. Myös myöhemmin illalla Heikki Salon kanssa - kotiyleisö, joka täytti salin nurkkiaan myöten, mahtava bändi, kiehtovat biisit ja karismaattinen solisti - oli siinä aivan hekumallista soittaa.
Seuraava ilta Tampereen Telakalla jäi myös mieleen. Ei voi liikaa tähdentää miksaajan merkitystä. Hän osasi loihtia meille niin hienot soundit, että oli aivan mieletöntä laulaa ja soittaa. Yleisö oli intensiivisesti mukana ja antoi meille suurenmoista energiaa. Tampereen keikan jälkeen lähdimme ajamaan Helsinkiin. Vietyäni kaikki kotiin sekä roudattuani omat soittokamani rappukäytävään, en tietenkään löytänyt keikkabussille laillista parkkipaikkaa. Lopulta pysäköin sen hinauspaikalle, josta ajattelin palauttaa sen JazzLiittoon nukuttuani edes pari tuntia. Roudasin kamat kotiin, kävin suihkussa ja olin käymässä nukkumaan, kun hätkähdin ulkoa kuuluvaa metakkaa. Kello oli tuolloin varmaan viiden paikkeilla. Säikähdin, että nyt joku hinaa keikkabussia pois. Syöksyin äkkiä ulos ja törmäsinkin palokuntaan ja poliisiin, jotka olivat tulleet hoitamaan erästä pohjaanpalanutta kattilaa. Alakerta oli täynnä savua ja palohälytin ujelsi yhä. Tajusin, ettei tässä pysty nukkumaan, heitin pyörän bussin kyytiin, ajoin sen Arabiaan ja pyöräilin kotiin. Pää oli tyynyssä klo 6:30.
Tiistaina lähdin Ramin 40-vuotissynttäreille Suomenlinnaan. Bileet pidettiin SeaWolf-studiolla. Tarkoitus oli piipahtaa, mutta juhlat venyivätkin roimasti. Oli aivan sikahauskaa! Soitimme koko yön loputtomia jamisessioita ja meillä oli älyttömän kivaa. Aamuseitsemän lautalla lähdimme Bakersiin jokavuotiselle Art goes Kapakka taiteilija-aamiaiselle. Me taiteilijat, silmänaluset raskaina ja tunteet pinnassa. Nyt festivaali sitten taas alkoi. Meidän keikka on tiistaina Bar9:ssä. Kirjoitin tänään uuden biisinkin.
