Illalla, kun on aivan liian myöhä ja pitäisi jo kovaa kaitsea itseään yöpuulle, tulevat parhaat sovitusideat. Muistan sen yön viime kesänä, kun kappale Jokin osa musta (tuli sun myötä takaisin) selkeni kirkkaasti mieleeni koko partituuriltaan. Visio oli ehyt ja mieli flown vietävänä. Sitten korkeimmista kuohuista selvittyäni mielessä alkaa jyskyttämään ajatus siitä, kuinka hemmetti saan tämän kaiken yhtä kirkkaana paperille seuraavana aamuna tai pitkän studiopäivän jälkeisenä iltana.
Viime yönä kello lähenteli kahta, kun sopraanosaxofonin vastamelodiat 'soittivat' itsensä kuuluviin. Jostakin syystä en kirjoita ideoitani koskaan ylös tuossa vaiheessa. Sinnikkäästi uskoen, että jos ne olivat hyviä, ne muistuvat mieleen uudestaan. Nyt harmittaa, kuten aina.
Luulen, että tuohon aikaan päivästä mieli on parhaimmassa suhteessa tyhjä, levoton, loppuunajettu ja haaveileva.
Tiistain keikalla kokeilin headset mikkiä. Vähän niinkuin etukäteen pelkäsinkin, kapistus osoittautui käteväksi isopäisemmille laulajille. rnKoppavat, nasaalilla 'juttuhan on näin' -äänellä puhuvat poikamyyjät ehdottivat teipin käyttöä. rnTarpeeni headsetille syntyi toiveesta saada mikrofoni, joka häiritsisi mahdollisimman vähän pianonsoittoa laulaessa. Jos keikan alussa täytyisi ryhtyä välineistön asentamiseen naamavärkkiin kiinni, tulisi lähinnä mieleen, että tavoitteesta on menty entistä kauemmaksi. Sellaiset systeemit päällähän sitä olisi vallan vapautunut ja tekniikaton tuntu - rn
rnKeikan jälkeen puhuimme suosikkisaxofonistini kanssa suhteellisen yhteneväiseen sävyyn eritoten näistä F-Musiikin myyjistä. (Heihin verrattuna esim. Levytukun myyjä oli ystävällisyydessään lähes epätodellinen. Harmi, ettei Levytukusta vain löytynyt tarvitsemiani laitteita.) Etenimme keikanjälkeisissä keskustelunaiheissa ihmisyyden syövereihin, haluihin ja pelkoihin. Kuulin saman, jo aiemmin kampaajan esittämän kysymyksen. Päädyin hiljaisena kuuntelemaan ystäväni viisaita ajatuksia ja pohdintojensa tuloksia. rn
rnJos minua on jollain siunattu, niin hienoilla ihmisillä ympärilläni. Oma ajatteluni on tahmeaa ja hidasta, ilmaisuni kömpelöä ja habitukseni epämääräinen sekoitus haurautta ja pohjalaista vankkuutta. Mutta ystäväni ovat fiksuja. rn
rnHaluan siteerata jazzprofessorin kommenttia Jazzrytmit -lehdessä:rn rn"Suomessa on muutamia fantastisia huippusoittajia, esimerkkinä vaikkapa basisti Timo Hirvonen ja saksofonisti Joonatan Rautio. He ovat maailmanluokan soittajia, jotka eivät mielestäni saa tarpeeksi huomiota täällä. Jos vain saisivat hyvän mahdollisuuden, he pärjäisivät globaalissa kilpailussa loistavasti ja heistä vedettäisiin isot otsikot."rn
rnHedelmällinen keskustelumme muhi mielessäni vielä pitkään. Muistan yöllisen, kostean, ilman ja Rautatientorin värit, kun talsimme kaupungin halki kohti Kaisaniemeä.
Harvoin pystyy sanomaan, mitkä tekijät soittotilanteeseen lopulta vaikuttavat. Sellaisen haluaa todeta sen kummempaa mystifiointia harjoittamatta. Riittävän monet tahot kuvaavat taiteellista ilmaisua naiiveiltakin kuulostavin sanakääntein.
Lähes aina soitto- ja laulutilanteet ovat taistelua tekniikkaa, akustiikkaa, senhetkistä soittokuntoa ja erilaisia ulkokohtaisia asioita vastaan. Vaikka yleisö olisikin herkistynyt kuuntelemaan soittoa, saattaa tarjoilija aloittaa maidonvaahdotuksen juuri sopimattomimmalla hetkellä. Kaikenlaisia esimerkkejä muistuu mieleen. Puitteet ovat hyvät erittäin harvoin. Energiallakin on monta lähdettä; milloin se lähtee yleisöstä, milloin soittajien vuorovaikutuksesta, milloin 'hyvästä perusfiiliksestä'. Parhaimmillaan tietenkin kaikista näistä.
Eilisiltainen keikkamme alkoi tiedolla, että Taidehallin kaunissointinen vuokraflyygeli oli viety pois. Sen tilalla kyhjötti vanha epävireinen pystypiano, jonka, muistaakseni, ainakin pieni h jäi pohjaan aina, jos painoi pedaalia samaan aikaan. Ja koskapa pianoa pedaalitta soittaisi. Kuinka ankealta tuntuikaan palata tasossa taaksepäin.
Ankara flunssa verotti duopartneriani Joonatan Rautiota, joka päätti jättää sopraanon telineeseen ja soittaa pelkästään tenorisaxofonilla. Matalamman soittimen päähän kohdistuva paine ei ollut niin pääontelot räjäyttävää. Itse olin jokseenkin heikkona viimeöisten pahoinvointikohtausten jäljiltä.
Soittotilanteen senhetkiset puitteet saivat meidät kuitenkin tarkkaavaisiksi. Hitaatkin tempot pitivät intensiteettinsä, ja fyysinen heikkoutemme rauhoitti kuuntemaan toisiamme tarkemmin. Keikka oli kaikenkaikkiaan onnistunut.
Tavaksemme on muodostunut käydä läpi keikkafiilikset rommitotin äärellä tovi konsertin päädyttyä tai viimeistään kotimatkalla. Siinä saamme elävää feedbackiä itsekriittisyyteemme, ja tasoitusta herkkien mieliemme liikkeisiin henkilöltä, joka parhaiten ymmärtää, mistä on kysymys. Tapa on ollut tarpeellinen ja opettavainen: samankaltaisia ajatuksia kiertää todennäköisesti jokaisen muusikon mielessä esiintymisen jälkeen. Eilenillalla tuo palautehetki jäi pitämättä. Roudasimme tavaramme ja saimme kyydin kotiin.
Viime yö oli tuskallinen. Voin pahoin ja hourin sekavia. Jossakin vaiheessa muistan tuulettaneeni päätäni ulos ikkunasta, että oloni kohenisi. Tuuli oli kova, se jäi mieleen. Aamulla en olisi millään jaksanut herätä. Mutta kun nyt tässä vihdoinkin istua huohotan kuin remontin jäljiltä, mietin, että olikose tänään kun niitä kelloja siirrettiin. Kaikessa tarkkuudessani ja pinttymyksissäni tämä sekavuus on hellyttävää.
Olen kuullut yökäyttäytymiseni olevan eläväistä sorttia. Exäni kanssa jaksoi ikuisesti naurattaa eräs yöllinen välikohtaus, kun nousin istumaan selittäen suulaasti jollakin käsittämättömällä siansaksalla. Kärsivällinen avomieheni kuunteli hymyillen. Lopulta olin todennut, että 'eihän tästä saa mitään selvää', paiskannut pääni tyynyyn ja jatkanut unia.
Kuuntelen Bachin Das Wohltemperierte Klavieria. Richterin soittamana. En ole kuunnellut aikoihin klassista musiikkia. Tarve sille heräsi, kun julkaisin oman levyni, joka kuulostaa tällä hetkellä lähinnä rasittavalta. Sitä vain on turha itkeä kenellekään, koska tuntemukset näyttävät olevan sellaista herkän mielen löpinää, joka on aivan ilmeistä tälläisen prosessin jälkeistä mielenliikettä. Se kuuluu asiaan.
Sen sijaan voi keskittyä Bachiin. Samalla muistella aikaa, jolloin soitin enemmän klassista pianoa. Muistissa on säilynyt jokainen hetki ja vuosiluku, jolloin minkäkin preludin ja fuugan soitin. Richter saa Bachin kuulostamaan ylimaalliselta. Kristallinkirkasta sulokkuutta, ja sitä jylinää, kun puhutaan Asioista. Ja niiden väliltä kaikki. Oikeastaan ei tee mieli käyttää metaforia, tämä on vain Puhdasta Musiikkia. Richterin tempot tuntuvat kaikki oikeilta ja Das Wohltemperierte Klavier yhdeltä teossarjalta, ei 48:lta preludilta ja fuugalta. Tämä musiikki vie ja kuulijansa vikisee.
Rupesin tekemään ruokaa niin kuin en olisi eläissäni mitään syönyt. Mestarikokki (mestarikokki?) pääsi vauhtiin, kattilat kolisivat ja veitsi viuhui. Tässä sitä nyt on koko wokkipannullinen, kenelle minä tämän kaiken syötän?
Rupesin miettimään ruoanlaitolleni jotakin syvempää merkitystä, ja tajusin, etten ollut syönyt kunnolla koko kesänä. Olin vain keitellyt studiossa sumppilitkuja ja haukannut jotakin kätevää, sen mitä stressiltäni syömään pystyin. Tärkeää herkkäkorvaisena taiteilijana olemisen lisäksi oli pitää huolta siitä, ettei kellään muulla studiossa ollut nälkä.
Nyt taidan ottaa syömiseni takaisin. Tai sitten vain ylidramatisoin tämänkin iltapäivän kulun. Tosiasiassa minulle vain sattui iskemään nälkä.
Sain hurmaavan kirjeen, jossa ilmoitettiin myönnetystä tuesta levyäni varten. Kävin samantien viemässä byrooseen todisteita masterin kuluista ja vouhkottamassa hyväntuulisuuttani. Taloussihteeri mainitsi, että "levysi taitaa olla aika hyvä, ainakin talon väki sitä kovasti on kehunut". Hyvä Lare!
Sain myös postia Teostolta, jossa minut kutsuttiin tervetulleeksi sen jäsenkuntaan. Käytössäni on yksi ääni. Pääsen siis vaikuttamaan vaikkapa "minunkin mielestäni piratismi on rikos" -keskusteluun.
Illalla tapasin ystävääni, johon olin tutustunut reilu vuosi sitten Villa Lantessa. Vaiherikkaan Rooman kuukauden lisäksi meitä yhdisti sukulaissieluisuus. Joimme luonani aperitiivit ja menimme syömään läheiseen ravintolaan. Hän sanoi, että ilmeeni olivat saaneet lisää sävyjä ja pehmeää, hyvänlaatuista epäröintiä. Hän kysyi olinko rakastunut.
Haimme levyt eilen. Autossa laitoimme testiksi yhden levyn soimaan. Kolmannella raidalla se alkoi hyppimään. Hienoa! Nyt olohuoneeni on täynnä pahvilooria täynnä Saharaa. Myyntiin on kelpuutettu 8 moitteetonta cd:tä. Enää 992 kpl:ta levyjä kuuntelematta. Mietin, voiko tämä olla totta.
Ei ole oikeasti tarkoitus, että kuuntelisin kaikki levyt läpi. Mutta on kirjoittamaton sääntö, että juttua parannellakseen voi aina heittää muutaman ylilyönnin. Sen sijaan totisinta totta on, että suomalaisen, laadukkaan painotalon kätköissäkin piilee bugeja, jotka syöksyvät sellaisenkin kimppuun, joka ei voi soittaa levy-yhtiöön sanoakseen, että "hoitakaapa homma".
Minua ei huvita kuunnella levyä ollenkaan, ei ole huvittanut aikoihin. Luulen sen kuuluvan prosessiin. Kyllä se into taas palaa ja jossain jo kyteekin. Tällä hetkellä mikään ei ylevöitä mieltä paremmin kuin John Coltrane ja A Love Supreme.
zhcyjdpkhq 14-12-2007 tramadol dogs ca.geocities.com/las683las/wxqyf/tramadol-dogs.htm url=httpxanax vs valium[/url]
scotts poker forum
hvivyyitzz 14-12-2007 belterra casino florence in
tramadol 50mg 10 blister pack
slot car building
gold strike casino in tunica
free lesbian full movie downloads
wwwlaang3com free online slots
free college porn clips
gay threesome fetish
testik cool 1
harrahs casino north carolina
how to build practice craps table
link domain purchase online soma a biz
free now play poker
blackjack for play money
gay wrestling bondage
free gay galleries fetish
mexicans big dicks
huge black dick tiny white chick
synthroid bontril pravachol nasacort xanax
male hairy armpit fetish
sports gambling odds
gamehouse poker superstars invitational crack
free pictures of mature nude women
chicks with dicks sucking
gay master seeking slave classifieds
westword fioricet phentermine
cheapest phentermine by check
poker sale table top
scotts poker forum
gayboy spanking
ltlcisiaug 14-12-2007 gold strike casino in tunica
belterra casino florence in
charity poker tournament running setting up tournament
old ladies looking for young man in houston
no deposit casinos rtg codes
list of play station 2 casino games
chicks with dicks sucking
sex with horse mpeg
how to build practice craps table
buy xanax xr cheap overnight
Todeksihan tämä näyttää muuttuvan 04/10 2004
Uusitut nettisivut julkaistiin tänään, ja levy ilmestyy kauppoihin keskiviikkona.
Ilma on kaunis ja syksyinen. Viihdyn tässä vuodenajassa niin hyvin. Liekö aistien valpastuminen syynä viime aikojen mielenliikkeisiinkin. Viime keskiviikkona Viaporin Myllyteatterin Tapaus A:n ensi-illassa alkoi ahdistamaan, vaikka esitys olikin hieno. Olin säveltänyt näytelmään kappaleen, jonka kuulin nyt ensimmäistä kertaa. Tosin onneksi se ei ollut ahdistukseni syy, hyvin vetivät musiikkipuolenkin.
Toisenlainen mielenliikutus tuli eräs lauantai, jona kävelimme Pauliinan kanssa Seurasaareen. Raitis ilma, keskustelut, joiden aiheita en edes muista, hyvä seura, syysaurinko ja vapaus sillä hetkellä toivat sanoinkuvaamattoman tunteen.
Vaikka yskä on jatkunut kuukauden päivät, pitäisi llalla pystyä laulamaan. Tein viime viikolla uuden kappaleen, enkä meinaa malttaa odottaa sen esittämistä. Kappaleen nimi on Toinen.
Emu soitti Digeliuksesta ja kertoi, että levyä ollaan jo kyselty. Eipä olisi sellaistakaan ihmettä uskonut tapahtuvan.
Perjantaina hain Suomenlinnan lautalta levynkansimatskun. Olin hermostunut ja sydämeni pomppi niin, että jouduin ottamaan betasalpaajaa. Lauttalaiturilla tapasin kontrabassoaan kantavan Pekka Lehden. Huolettomasti hän toivotti hankkeelle menestystä. Joillekin tämä kaikki on tuttua rutiinia ja selvää pässinlihaa. Väitän joka tapauksessa, että hysteriaa kavahtavana tämä kokemus stressioireineen ei ole eksotiikan hakua, eikä tunteenomaisuuteni tuotosta. Kaikkihan me reagoimme vastaaviin kokemuksiin jollain niistä muutamista defenssimekanismeista, minä tällä tavoin.
Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että takana on valtaisa työmäärä. Sen sisältämät vaiheet ovat laajalta kirjolta; sisältöä, pieniä yksityiskohtia, henkilökemioita, tilanteen hallintaa, konkretiaa, suuria linjoja, aikatauluja, luovuudessa piehtarointia, kaavakkeiden täyttöä, organisointia, studioaikoja, sovitusten kirjoittamista, monitorin tuijottamista, elämyksellistä demojen kuuntelua, editointia, timen ja vireen tarkkailua, lukuisia iltoja, jolloin lähden studiosta vannoen mielessäni, etten ikinä enää tee levyä.
Nyt kaikki, niin masteroitu audio kuin levyn visuaalinen osio, ovat kirjekuoressa valkoisen hyllyni keskimmäisellä tasolla. Maanantaina vien sen painoon.
Takana ovat eiliset bileet, jossa juhlin levyä ja kolmekymppisiä. Paikalla paljon ihania ystäviäni. Viikko sitten blondiinnuin. Kuuntelen Mozartin F-duuri oboekvartettoa K370.
Ajattelin joskus olevani stressitilanteissa sellainen, joka riittävän pitkän paineen alla lopulta murtuisi ja pillahtaisi itkuun, nostaisi kädet ylös ja sanoisi, että "enää en pysty". Tänään kuitenkin opin, että olen sitten kuitenkin perinyt hitusen myös sisua ja luonnetta. Luulen käyneeni levyn myötä läpi haastavimman koetuksen sitten syntymäni.
Aikaa oli jäljellä enää päivä, ja miksattavaa vielä kolmen biisin verran. Lisäksi korjailuja pariin muuhun kappaleeseen. Olin nukkunut edellisenä yönä vain 6h, eilinen studiopäivä oli venynyt 16 tuntiseksi. Räpyttelin silmiäni auki samanaikaisesti kun tarkkailimme 1,5 db:n heittoja ja puskimme työtahtia eteenpäin. En muista hengittäneeni päivän aikana kertaakaan syvään, vaikka välillä yritinkin. Jossain vaiheessa nenästäni alkoi vuotamaan verta. Koko kesän jatkunut intensiivinen rupeama oli viimeisessä pisteessään, tiivistyneenä ja tiukan paineen alla. Tunnetta on vaikea kuvailla, tiesin toimivani äärirajoillani.
Antin täytyi ehtiä lentokoneeseen 22:45. Kello 21:30 päätimme ottaa pois filli-kitarat Sinua Kaipaamaan -biisin fade out-versiosta. Bouncet ja tiedostojen levylle polttaminen olivat minuuttipeliä, joka huipentui siihen, kun sananmukaisesti juoksimme studiossa eri tietokoneelta toiselle ja huutelimme toisillemme työtehtäviä. Kuin ihmeen kaupalla saimme kaiken valmiiksi. Juoksin vielä Antin vierellä auttaen kantamuksissa, ja jäin kadulle katsomaan, kun taksinsa lähti kohti lentokenttää. Oli pieni tihkusade, paras sää polkea yksin hiljakseen kotiin. En oikeastaan pystynyt muodostamaan yhtään selkeää ajatusta. Kaikki tämä työmäärä, huoli, paine, useat eri vaiheet, itkut ja hammasten kiristykset.
Silti en olisi ikinä uskonut, että joku päivä vielä poljen studiolta kotiin kantaen laukussani ensimmäistä levyäni.
Pidämme taukoa studiotyöskentelystä. Jälleen kerran totean mahdottomuuteni. Tiiviin työtahdin keskellä odotan hetkeä, jolloin voisin hengähtää. Lomalla tunnen oloni toimettomaksi, väsyneeksi ja tylsistyneeksi.
Olen kuunnellut biisejä ja merkinnyt ylös asioita, joita täytyy vielä tehdä. Lista on pitkä, aikaa on vähän ja budjetti liian pieni. Olen hoitanut levyn byrokraattista puolta ja täyttanyt kaavakkeita. Ennen tulevaa sessiota minun täytyy kirjoittaa sovitukset torvisektiolle sekä kirjoittaa lappuja seuraavasta keikasta.
Päätin lähteä ensi viikolla napapiirille tapaamaan rakkaita ystäviäni, Saharan Tuijaa ja aviomiestään Makoa. Irtiotto tuntuu olevan nyt tarpeen.
Rooman ihanuudesta ja Villa Lantesta tuntuu kuluneen ikuisuus.
